On aika jättää Meksikonlahti taakse ja oikeastaan hyvä niin. Olemme uutisista seuranneet hurrikaani Ingridin etenemistä ja hiukan on mielessä käynyt pieni pelko, että mitenköhän ajaminen jatkuisi, jos siihen törmäisimme moottoripyörämatkallamme. Se on varma, että vettä ainakin tulisi enemmän kuin meidän kotimaan vastikkeelta Esteriltä. Ajamme aamulla aivan rantaviivaa pitkin 80 kilometriä Freeport nimiseen kaupunkiin nauttimaan aamupalan pienessä paikallisessa kuppilassa. Navigaattoriin laitamme reitiksi pienemmät tiet, koska haluamme kiertää länsipuolelta Houstonin. Olisihan sielläkin mukava käydä, mutta ajopäivän kilometrimääräksi on tulossa yli 600 km, joten jätämme sen suosiolla pois ohjelmasta. Päästyämme monien mutkien kautta San Antonioon alkaa satamaan vettä. Tähän mennessä sateet ovat olleet vain pieniä kuuroja, jotka ovat mukavasti piristäneet matkantekoamme. Viimeiset 160 km ajamme jatkuvassa sateessa, mutta kukaan matkaajista ei vielä kaiva edes sadevaatteita, koska ilma on niin lämmin, että kastuisi varmasti, mutta sisältäpäin. Päästyämme perille Del Rioon meitä odottaa mukava yllätys. Hotellinomistaja on aivan huipputyyppi. Lupaa tehdä meille privat aamupalan klo 7.00. Illalla hän vei ja haki meidät omalla autollaan ravintolasta, jossa nautimme illallista. Eikä siinä kaikki. Päästyämme hotellille hän keittää meille vielä ne kuuluisat kunnon kahvit. Syy moiseen vieraanvaraisuuteen on siinä, että hän oli nuorenapoikana seurustellut suomalaisen tytön kanssa, jonka isä oli itse Kekkosen henkivartija. Nuoripari tapasi toisensa Lontoossa, jossa tyttö oli ollut opiskelemassa. Mies vaan halusi palvella suomalaiset asiakkaat hyvin ja onnistui siinä mainiosti.
Iltapäivän kamera oli tiiviisti moottoripyörän sivulaukussa, joten sadekuvia ei valitettavasti ole tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti