Tänään matkanvarrelle osui seuraavan nimisiä kaupunkeja: Fort Davis, Kent, Van Horn, Salt Flat ja lopuksi määränpää El Paso. Alkumatka oli tämän matkan parasta mutkatietä kanjonien keskellä. Pysähdyimme tutustumaan isoon observatorioon, joka osui alkumatkan varrelle. Paikka oli yleisöltä suljettu ja ainoa paikka mikä alueella meille aukaistiin oli vessat. Vessanovet avannut nainen oli ensimmäinen epäkohtelias tyyppi koko matkalla. "Odottakaa nyt vähän, olen juuri avaamassa ovia", hän tokaisi, eikä hymyä irronnut. Meillä matkaajilla taas hymy oli leveä päästyämme vessaan, koska olimme juoneet useamman kupin kahvia aamulla. Yksi tankkaus välissä ja keulat kohti Salt Flat nimistä suola-aavikkoa. Mielessä kokeilla, miltä tuntuu ajaa, kuin Burt Munro konsanaan elokuvassa Maailman Nopein Intiaani. Moottoripyöräilyn ystäville suosittelen ko. elokuvaa. Päästyämme suola-aavikolle olikin vesi noussut pintaan ja ajaminen noin 30 cm syvässä suolavedessä ei kyllä tullut ensimmäisenä mieleen. Hampurilaiset idyllisessä pienessä kahvilassa, jossa oli myös antiikkikauppa ja siitä suoraan EagleRider El Pasoon. Kaikki pyörämme on täysin ajokunnossa, mutta yli 4000 km matka vaatii muutamaan pyörään pieniä huoltotoimenpiteitä. Raisan, Juhan ja minun pyörät jäävät korjaamolle ja toivottavasti saamme ne huomenna sieltä hakea.
Raisan pyörän takajarru ei palaudu, joten jätämme sen korjaamoon Juhan ja minun pyörän kanssa. Huomenna meillä on vapaapäivä, joten pienet huoltohommat eivät vaikuta aikatauluun. Huomenna piipahdamme Meksikossa. Siitä lisää seuraavassa blogissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti